Okei 11 pv tuli Heinin kanssa vuosi ja puoli täyteen.
Jännä miten aika on menny niin nopeesti mutta tuntuu kuitenki niinku ois menny ikuisuus.Tähän aikaan mahtuu hirveesti kaikkee..Sekä hyvvää että pahhaa, oon kuitenki
ilonen ettei suurempia riitoja tai erimielisyyksiä oo ollu.
Kiitos kulta kun jaksat mua :) Ja vuosiahan on sitte vielä rutkasti eessä eikö niin?
Huomenna ois taas maanantai, enkä ikäväkyllä jaksa huomisen lääkärikäynnin jälkeen mennä enää kouluun..Turha tuomita, kyllä se mulle omantunnontuskia tuottaa mutta laiskuus vie nyt voiton TOSIN saan lisäaikaa lukea tulevaan psykologiankokeeseen..Lasketaanko se siis laiskuudeksi?
(ps. koeviikonstressiä odotellessa herranjumala.......)
pps. ei toki stressaa tuo terapeutilla juoksentelu. Kaksikertaa viikossa vaivasen tunnintakia(45.min), ja tekis mieli vaihtaa tuo muori nuorempaan ja ns. ymmärtäväisempään,mukavampaan ja vähemmän ärsyttävämpään ammattilaiseen mutta EN JAKSA. I know se ois mun parhaaksi jos jaksaisin vaihtaa mutta ku helvetti sitte joutus kulkemaan tyyliin ylivieskassa enkä jumalauta jaksa. Ei se sekkää tekis psyykkeelle hyvää, saatikka sitte koulunkäynnille..
Koulunkäynnistä muuten yksi pikku juttu. En todellakaan tiedä jaksaisinko käydä tuota nyt tätä vuotta enempää. Ei, lukio ei oo mun paikka. Ja opettajat on ANTEEKSIVAIN perseestä :) ei kaikki, mutta suurinosa. Haluaisin pitää välivuoden tai jotain, vähenis ressi ja sais aikaa ajatella. Limingan taidekoulu houkuttelee edelleen, haluaisin käydä kattoo mimmosta siellä on ja sen mää varmasti teenki..
Ja mun omatunnolle tuottaa tuskia aina aika ajoin ku.. Tiedän että Heini on periaatteessa mun takia käyny tätä kärsämäenlukiota kaks vuotta..Tiedän nyt itekki mimmosta pskaa tuolla on olla ja jos ei tosiaan oo luotu lukioon eikä jaksais millään opiskella..En..Tiiä miten ikinä voin korvata tuon, toivottavasti ees jotenkipäin tulevaisuudessa.Nuinki suuri asia on melkonen uhraus ja vaaraksi psyykkeelle ihan tosi, opettajat täällä on ihan...........
*Deep sigh* Nyt tässä muutenki ku mietin ja tulee kaikkee mukavuuksia mieleen, ni tuntuu taas vaihteeksi että oon ihan hirvee ihminen..En tiiä onko tää hyvä vai huono juttu ku mulle on kasvanu omatunto tässä vuosien varrella. Tää suhe on opettanu mulle oikeest ihan helkkarin paljo..Kai tätä voi sanoo jo henkiseksi kasvuksi.
Ennen olin niin niin itsekäs,kärkäs ja ihan oikeesti julma ja paha ihminen tähän nykyseen verrattuna.Ihan uskomatonta, olin periaatteessa miltein tunteeton ps. vittu miltä tää kuulostaa mutta totta tää on.Jessus, voisin kirjottaa vaikka kuinka paljo tästäki ja esimerkkejä mainitusta asiasta mutta en taija nyt kuitenkaa rueta kirjottamaan..
Oon kaikenlisäksi aika väsyny ja pää tuntuu räjähtävän..Johtunekko siitä etten oo vieläkää iha tervehtyny..Yritän kuunnella jotain energistä musaa että jaksaisin hahhah..Pendulumin woodoo people (pendulum remix) soi just nyt. Kannattaa kuunnella!
Ugh.. Ois niin hirveesti kirjotettavaa mutta taidan jättää tälläerää tähän..Loppuun vielä mainihen, että silleen harmi ku vaikka tää on mun blogi, päätän mitä tänne kirjotan etc. mut kaikesta ei silti voi kirjottaa..*sigh* Mutta eikai tässä muuta.
Päätän tän kirjotuksen tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti